Matka Kintulammille
Nousimme aamulla ystäväni kanssa bussiin Tampereen keskustasta. Matka Sorilaan kesti puoli tuntia, jonka jälkeen meitä odotti kolmen kilometrin kävely retkeilypolulle. Pelkäsin aluksi, että polkua ei näy kunnolla tieltä, sillä alue on niin uusi, mutta tien varressa oli selkeä opaste. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Saarijärven laavu. Paikka oli todella kaunis ja ruokaa rakastavina ihmisinä päätimme jo siinä syödä osan eväistä.
Jatkoimme sieltä matkaa kohti Kortejärven tilaa ja Kirkkokiveä. Kirkkokiven laavulla pysähdyimme pitämään kahvitauon. Laavu oli erikoinen, kirkon muotoja mukaillen rakennettu. Vierestä löytyi myös kirkkokivi.
Seuraava kohteemme oli Kaukaloistenkallio. Matkalla polun varressa oli penkki johon pysähdyimme juomaan ja pohtimaan liito-oravia. Kaukaloistenkallion laavulla oli kaunis muotoilu, mutta paikalla oli jo muita koirien kanssa, jotka haukkuivat meille, joten päätimme jättää heidät nauttimaan rauhassa päivästä ja jatkoimme matkaa. Ensikertaan se laavu.
Kintulammin laavulle pysähdyimme syömään loput eväät ja vain nauttimaan kauniista päivästä. Hieman harmitti, että metsäpalovaroitukset oli voimassa, joten ei voitu paistaa makkaraa. Siirryimme siitä takaisin Saarijärven kalliolle loikoilemaan.
Sitten pitikin jo lähteä samalle polulle mikä vei takaisin autotielle ja kohti bussipysäkkiä. Matkaa kertyi 20km josta tosin 6km oli asfaltilla pysäkki - polku väliä. Saarijärven laavu oli ehdottomasti oma suosikki. Se oli tunnelmallinen ja siinä oli mukava kallio missä istuskella. Ensi kerralla makkaran paistoon sinne.
Jatkoimme sieltä matkaa kohti Kortejärven tilaa ja Kirkkokiveä. Kirkkokiven laavulla pysähdyimme pitämään kahvitauon. Laavu oli erikoinen, kirkon muotoja mukaillen rakennettu. Vierestä löytyi myös kirkkokivi.
Seuraava kohteemme oli Kaukaloistenkallio. Matkalla polun varressa oli penkki johon pysähdyimme juomaan ja pohtimaan liito-oravia. Kaukaloistenkallion laavulla oli kaunis muotoilu, mutta paikalla oli jo muita koirien kanssa, jotka haukkuivat meille, joten päätimme jättää heidät nauttimaan rauhassa päivästä ja jatkoimme matkaa. Ensikertaan se laavu.
Kintulammin laavulle pysähdyimme syömään loput eväät ja vain nauttimaan kauniista päivästä. Hieman harmitti, että metsäpalovaroitukset oli voimassa, joten ei voitu paistaa makkaraa. Siirryimme siitä takaisin Saarijärven kalliolle loikoilemaan.
Sitten pitikin jo lähteä samalle polulle mikä vei takaisin autotielle ja kohti bussipysäkkiä. Matkaa kertyi 20km josta tosin 6km oli asfaltilla pysäkki - polku väliä. Saarijärven laavu oli ehdottomasti oma suosikki. Se oli tunnelmallinen ja siinä oli mukava kallio missä istuskella. Ensi kerralla makkaran paistoon sinne.
Kommentit
Lähetä kommentti