Herajärvenkierros

Maanantai aamuna lähdin Muuramesta ajamaan kohti Kolia. Jyväskylästä poimin vielä ystäväni kyytiin ja road trip alkoi. Saavuimme perille noin kahdelta päivällä ja iskimme rinkat selkään ja suuntasimme vaaroille. Ensimmäisen päivän suunnitelmissa oli vaeltaa vain muutama kilometri Myllypurolle, sillä takana oli monen tunnin automatka.

Matka sujui aika kepoisesti, sillä reitti oli hyvä kulkuista. Meinasimme tosin Mäkränaholla lähteä väärään suuntaan, mutta onneksi huomasimme sen tarpeeksi ajoissa. Olisi tullut aika paljon pidempi matka. Myllypuroon pääsimme jo kahden tunnin matkan jälkeen. Aloimme laittaa heti telttaa pystyyn. Hetken taivaalta tuli vettä ja hieman ukkostikin, mutta sitä kesti vain parikymmentä minuuttia. Saimme olla telttailu alueella kahdestaan, kunnes olimme lähdössä nukkumaan paikalle tuli muitakin.

Se näytti siltä ettei se upota

Kesän ekat nuotio makkarat

Yöllä oli niin kirkasta, etten nukkunut kovin hyvin ja aamulla teltta kuumeni auringon paisteesta. Söimme aamupalan ja pakkasimme kamat ja lähdimme kohti Ryläystä. Tiesin etukäteen että tämän päivän matka tulee olemaan rankin, mutta välillä hurjat kalliot mitä piti kiivetä ylös ja alas yllätti. Maisemat oli kyllä kauniita.

Ryläyksessä pidimme pienen tauon ja jatkoimme siitä kohti Kiviniemeä, missä pääsee täyttämään vesivarastot. Ryläyksestä esimmäisenä tuli vastaan näkötorni. Jätimme rinkat alas ja kiipesimme ihailemaan. Sieltä näki niin kauas.

Pidimme lounas tauon Huurunrinteellä, sieltä oli kaunis näköala, mutta kova tuuli. Matka jatkui sieltä edelleen ylös alas kalliokiipeilynä. Olimme aika väsyneitä kun pääsimme Kiviniemeen missä täytimme vesipullot. Sieltä oli matkaa Lakkalaan, missä oli tarkoitus yöpyä, vielä 4 kilometriä. Rinkat painoivat taas paljon ja kalliokiipeily oli väsyttänyt meidät joten loppu matka oli hieman tuskaa. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen meitä tuli vastaan aitaus lampaita ja kyltti Lakkala 100 metriä. Mikä helpotus.

Paikalla oli jo muita. Alueena paikka oli kiva, järven rannassa. Mutta heinä oli siellä aika pitkää joten telttapaikan valinta ei ollut niin helppoa. Kun teltta oli pystyssä aloimme valmistaa ruokaa ja paikalle tuli lisää ihmisiä. Lakkala oli ilmeisesti suosittu pysähdyspaikka.

Yö teltassa oli kylmä. Heräsin kolmelta pukemaan lisää vaatteita päälle. Aamulla herätessämme oli edelleen viileää, joten jätin paljon vaatteita päälle. Yritimme päästä lähtemään ajoissa, sillä meidän piti olla viimeistään neljältä Hotellilla. Eihän se lähtö onnistunut yhtään aikaisemmin kun edellisenäkään aamuna.

Aamupala nuotion ääressä on vaan parasta

Matka tälle päivälle oli noin 13 kilometriä, eikä reitti ollut tälläpuolen järveä niin kallioista. Nousuja ja laskuja oli paljon, mutta polku oli selkeämpi ja parempi kulkuisempi. Aloin katua sitä, että jätin niin paljon vaatteita päälle. Pidimme lounastauon Havukanahossa jossa törmäsimme pariskuntaan, jotka olivat olleet Lakkalassa myös yötä ja lähtivät matkaan ennen meitä. Se on jännä miten tulee juteltua tuntemattomille metsässä, mutta koskaan kaupungilla tai muualla ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisi tuntemattomilta kyselemään mitä kuuluu.

Pielinen

Kaverini totesi alkumatkasta, kun laskeuduimme Kolin vaaroilta alas kiviportaita, että mieti joudumme tulemaan näitä ylös sitten paluumatkalla. Kun pääsimme sinne takaisin parin päivän jälkeen ei pienet kiviportaat tuntunut missään enää niiden tiistain kallioiden jälkeen. Matka oli kokonaisuudessa rankka, mutta perille pääsimme juuri ajoissa neljäksi ja olin niin iloinen, että me tehtiin se. Ja eikun kylpylään nauttimaan.