Vierailu seitsemisen kansallispuistossa
Syksymmällä nettiä selaillessani silmiini osui teksti Outdoor Express - Syyslomalla bussilla kansallispuistoihin. Heti kun sain tietää työvuorot varasin sunnuntaille bussiin paikan itselleni suuntana seitseminen. Kyyti lähti aamulla yhdeksältä Tampereen vanhalta kirkolta. Oli ihana nähdä kuinka moni muukin oli tästä innostuneena lähtenyt mukaan.
Seitsemisen luontokeskukselle saavuttua lähdin heti matkaan. Aikaa oli 6 tuntia, että bussi saapuisi hakemaan, joten päätin kävellä kirkaslammella pitämään lounastauon ja tulla takaisin. Metsä oli aika kostea. Piti varoa liukkaita juuria ja pitkospuita
Matka kirkaslammelle ei ollut erityisen haastava. Juuria oli paikoitelle aika paljon esillä, mutta mitään rankkoja nousuja tai laskuja ei ollut. Välillä säikyin, kun metsästyskausi oli käynnissä ja teiden kohilla kuului laukauksia. Matkan varrella tuli vastaan todella kaunis suo, jota pysähdyin hetkeksi ihastelemaan, kunnes tuli kylmä.
Kirkaslammelle päästyäni siellä oli perhe ruokailemassa. Kävelin ihan lammen rantaan missä oli penkki ja kaivoin eväät esiin. Paikallaan ollessa tuli tosin hyvin nopeasti kylmä, joten en kovin kauaa siinä istuskellut. Pois lähtiessäni perhe huuteli minulle, että heillä olisi makkara tulet valmiina. Harmi, ettei tullut makkaroita mukaan.
Kävelin takaisin päin aika pitkälti samaa reittiä. Yhden tien ylityksen jälkeen joku lintu alkoi huutelemaan vihaisen kuuloisesti jostain läheltä, joten nopeutin vähän askeileita. Päättelin äänestä, että se olisi ollut koppelo. Kun pääsin harjupolun risteykseen lähin kiertämään sitä eripuolelta, kun meno matkalla.
Paluu matkalla oli hieman tihuttanut vettä, joten pitkospuut olivat todella liukkaita. Lensin sitten selälleni, kun en tarpeeksi varonut. Juuri ennen luontokeskusta matkalla oli vielä ahvenlampi. Sen lähellä ihan polun vieressä oli kaatunut iso puu, jonka päälle istahdin hetkeksi syömään pähkinöitä, kun en halunnut vielä lähteä metsästä.
Saavuin luontokeskukselle tuntia aikaisemmin, kun bussi saapuisi. Sisällä oli vielä kahvila auki, joten tilasin kahvin ja pullan ja istui odottelemaan. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan 13,8 km. Töissä oli ollut todella rankka viikko fyysisesti ja henkisesti, joten se vähän tuntui jaloissa. Ei noussut viime metreillä enää niin kepoisesti jalka. Kokonaisuudessaan pidin retkestä kovasti ja toivoisin, että järjestettäisiin toistekin tälleinen bussi kuljetus mahdollisuus kansallispuistoihin.
Seitsemisen luontokeskukselle saavuttua lähdin heti matkaan. Aikaa oli 6 tuntia, että bussi saapuisi hakemaan, joten päätin kävellä kirkaslammella pitämään lounastauon ja tulla takaisin. Metsä oli aika kostea. Piti varoa liukkaita juuria ja pitkospuita
Matka kirkaslammelle ei ollut erityisen haastava. Juuria oli paikoitelle aika paljon esillä, mutta mitään rankkoja nousuja tai laskuja ei ollut. Välillä säikyin, kun metsästyskausi oli käynnissä ja teiden kohilla kuului laukauksia. Matkan varrella tuli vastaan todella kaunis suo, jota pysähdyin hetkeksi ihastelemaan, kunnes tuli kylmä.
Kirkaslammelle päästyäni siellä oli perhe ruokailemassa. Kävelin ihan lammen rantaan missä oli penkki ja kaivoin eväät esiin. Paikallaan ollessa tuli tosin hyvin nopeasti kylmä, joten en kovin kauaa siinä istuskellut. Pois lähtiessäni perhe huuteli minulle, että heillä olisi makkara tulet valmiina. Harmi, ettei tullut makkaroita mukaan.
 |
| kaunis kirkaslampi |
Paluu matkalla oli hieman tihuttanut vettä, joten pitkospuut olivat todella liukkaita. Lensin sitten selälleni, kun en tarpeeksi varonut. Juuri ennen luontokeskusta matkalla oli vielä ahvenlampi. Sen lähellä ihan polun vieressä oli kaatunut iso puu, jonka päälle istahdin hetkeksi syömään pähkinöitä, kun en halunnut vielä lähteä metsästä.
 |
| eväspaikalta |
Kommentit
Lähetä kommentti