Patvinsuon päivä 2

Yöllä joku kävi telttamme vieressä. Kuulosti ihan siltä, kuin siellä olisi aivasteltu. Olisin halunnu lähteä vessaan, mutten uskaltanu. Vihdoin kymmentä vaille kolme oli pakko lähteä. Pitkään kuikuilin teltalta näkyykö mitään, mutta kun en liikettä havainnut uskalsin poistua. Teltalle palatessani ihailin hetken Suomujärven päällä leijailevaa sumua.

Noustiin seitsemältä tekemään aamupalaa. Ilma oli mukava, pieniä aaltoja näkyi järvellä. Tavarat pakattuamme totesimme molemmat, että rinkat tuntuivat ihana kevyiltä verrattuna edellis päivään.

Paras tapa syödä aamupala on ulkona

Lähdettiin sitten kohti Kurkilahtea. Juteltiin ja käveltiin, eikä aluksi huomattu, että olimme kääntyneet yhdestä mutkasta väärään suuntaan. Ihailtiin vaan jokea polun vieressä, kunnes huomattiin, että oltiin väärällä polulla, eihän meiän polun vieressä kuulunut mennä joki. Onneksi ei oltu kovin pitkää matkaa keretty mennä väärään suuntaan. Vähän ennen Kurkilahtea itselleni oli tullut mukava uusi rakko jalkapohjaan ja se haittasi hieman kävelyä. Pidettiin pieni tauko siellä ja nähtiin sen päivän ainoat muut retkeilijät. Matka jatkui kohti Teretinniemeä ja edessä oli taas pitkospuita.

Pitkospuita riitti. Pisimmät olivat ainakin kaksi kilometriä. Siellä oli mukava kävellä ja välillä pysähtyä katselemaan näkyykö suolla elämää. Säikähdin liskoa mikä hyppäsi pitkospuulle sillä edellis päivän kyy kummitteli vielä jossain mielen perukoilla. Pitkospuut oli suurimmalta osin hyvässä kunnossa. Paikoitellen vähän huonosti tai todella kapeita. Ennen Teretinniemen laavua oli lintutorni ja kiivettiin sinne katselemaan lintuja. Oli muuten aivan kamalan jyrkät portaat.

Näkyi siellä ainakin kuoveja ja kurkija

Istuskeltiin laavulla ja mietittiin, että kyllä on jotenkin tajuttoman pitkä matka ja rinkkakin tuntuu taas painavan. Alettiin sitten tutkia karttaa vähän tarkemmin ja tajuttiin, että meidän luultu 25 km lenkki on eri lenkki ja me mennään parhaillaan 40 km lenkkiä. Vielä olisi edessä yli 10 km. Päätettiin, että kävellään Majaniemeen ja pidetään siellä lounastauko ja mietitään mitä tehdään. Jatkettiin matkaa, mutta kulku oli hidasta, kun jalkoja väsytti.

Istutaan metsässä, kun ei jaksa enää

Pysähdeltiin usein istumaan puunrungoilla tai ihan vaan metsään. Tutkittiin karttaa, että Jokivaarankankaalla olisi parkkipaikka mistä meidät pääsisi hakemaan. Vesi oli aika lopussa ja jalat. Pää olisi kestänyt jos jalat vain olisi kantanut.

Päästiin vihdoin tuuliselle Koitereen rannalle ja jalat oli ihan loppu kävellyt. Laitettiin nuotio ja ruuat tulille. Pohdiskeltiin siinä vaihtoehtoja, että voitaisiin kyllä kävellä sinne minne oli alun perin tarkoitus, mutta siinä kestäisi. Voitaisiin periaattessa laittaa leiri pystyyn Majaniemeen, mutta juomavesi oli vähissä. Päädyttiin sitten soittamaan kyyti Jokivaarankankaalle.

Kunnon levon jälkeen jalat taas hetken kantoivat ja lähettiin kohti parkkipaikkaa. Matkalla törmättiin sitten vielä karhun jälkeenkin. Parkkipaikalle, kun päästiin se oli aivan täynnä hyttysiä. Meidän kuski oli ajanut jonnekin väärään paikkaan, jotain kinttupolkua pitkin eikä siellä ollut edes kuuluvuutta. Itsellä meinasi pää hajota niihin hyttysiin, sillä sattui jo koko naamaan niiden puremien takia. Mutta kyllä se autokin sitten tuli näkyviin.

Se 25 km lenkki oli siis Patvinkierto, mikä kiersi vain Patvinsuon. Me olimme ymmärtäneet sen väärin, että se kiertää koko alueen. No vahinko ei ollut kovin suuri. Tulipahan käveltyä. Kokonaisuudessaan me mentiin 38 km. Ensi kerralla voisi ehkä vähän tarkemmin perehtyä reittivalintaan, mutta jos olisimme jättäneet Suomujärven kiertämisen pois emme olisi nähneet niitä hienoja hiekkarantoja, joten ei kyllä kaduta. Ja reittihän oli kaikin puolin helppo kulkuista, varmaan karhutkin tykkää.

Ensimmäisen päivän matkan voit lukea edellisestä jutusta.