Kaakkurinkierroksen ensimmäinen päivä

Pari kesää sitten kävin ystäväni kanssa Repovedellä kaakkurinkierroksen yhteen päivään ja se oli aika rankka. Tosin ei pidetty oikein taukoja, joten se saattoi vaikuttaa tilanteeseen. Päätettiin sitten lähteä uudestaan sinne ja olla tällä kertaa yö metsässä. Ystäväni ei ollut koskaan aikasemmin ollut metsässä yötä, joten olipahan kokemus hänelle.

Lähdin aamulla Tampereelta junaan ja matkustin Kouvolaan, mistä ystäväni otti minut kyytiin ja köröteltiin Repovedelle. Jätettiin auto Lapinsalmen parkkipaikalle ja käveltiin rantaan. Riippusilta oli purettu, joten sen tilalla kesällä kulki vene, mikä vei Lapinsalmen taukopaikalle. Tästä eteen päin vene kulkee vielä ilmeisesti parina viikonloppuna. Pienen suuntasählingin jälkeen lähdettiin kohti Katajavuorta.

Heti alkuun vastaan tuli pitkät portaat. Niiden kiipeäminen painava rinkka selässä ei ollut mitään lempi puuhaa, mutta kuten paikan päälle todettiinkin niin mielummin kiipeän niitä ylös kuin menen alas. Huipulla odotti sitten hienot näköalat. Pysähdyttiin sinne juomaan vettä ja säätämään ystäväni rinkkaa, mikä oli jotenkin huonosti.

Jatkettiin matkaa sitten Kapiaveden ja Katajajärven kautta Kuutinkanavalle. Kauheesti ei matkalla pysähdytty, sillä välimatkat olivat niin lyhyitä. Kälätettiin hirveästi ja ystäväni sanoi myöhemmin, että häntä haittasi se rinkan paino tässä vaiheessa, mutta onneksi juteltiin niin paljon niin pystyi ajattelemaan muuta.

Pidettiin lounastauko Kuutinkanavalla. Paikalla oli aika paljon muitakin. Oli kanootti porukkaa, koirien kanssa liikkujia, pidemmän matkan kulkijoita ja muuten vaan retkeilijöitä. Syötiin ja jatkettiin matkaa aika nopeasti sitten. Matkan seuraava kohde oli Mustalamminvuori. Siellä olisi ollut näkötorni, mutta mietittiin, että ehkä tällä kertaa ei kiivetä sinne. Oltiin matkalla keretty jo suunnittelemaan kanootti retkeä, joten ehkä sillon voisi kävästä näkötornilla.

Olhavalla oli kaivo mihin pysähdyttiin vaihtamaan vedet mitä oltiin otettu Kuutinkanavan kaivosta. Olhavan vesi oli paljon kirkkaampaa ja paremman makuista, vaikka molemmat olivat juomakelpoisia. Käveltiin sitten taukopaikalle hetkeksi laskemaan rinkat. Paikalla oli todella paljon ulkomaalaisia kalliokiipeilijöitä. Istuttiin hetki ja katseltiin, kun osa porukasta lähti suunnittelemaan nousua.

Olhavanvuori

Tiedettiin, että tästä alkaisi tylsä osuus. Ensin tienpohjaa ja sitten metsään, missä ei tule ketään muuta vastaan kuin hirveä kasa ötököitä. Tai näin se oli ainakin viime kerralla. Tällä kerralla ei myöskään tullut muita vastaan, mutta ötököitä ei ollut niin paljoa kuin viimeksi. Muutama hyttynen ja mäkäräinen kerkesi pistää ja yhden hirvikärpäsen näin, muttei sen kummosempaa. Seuraava pysähdys paikkamme olisi vasta sitten se minne jäisimme yöksi, joten pidimme hengähdystauon keskellä metsää. Jatkuva nouseminen oli aika rankkaa. Välillä se oli jyrkkää ja välillä pitkiä matkoja loivaa nousua. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire.

Varausleirialueen reunalta

Oma rinkkani oli vissiin hajonnut edellisellä Patvinsuon retkellä, koska yksi pehmuste oli katki ja rinkka painoi oikeaan hartiaan todella pahasti loppu vaiheessa. Päätä hieman jomotti ja välillä tuntui, ettei veri kierrä kunnolla. Onneksi sieltä tuli sitten esiin Sukeltajaniemi mihin oli tarkoitus jäädä yöksi. Täälläkin oli paljon porukkaa, mutta löydettiin hyvä paikka teltalle, iskettiin se pystyyn ja hernarin keittoon. Istuskeltiin nuotiopaikalla hetki ja juteltiin muiden kanssa.

Oltiin laitettu teltta pystyyn ihan rantaan ja ystäväni kävi uimassa siitä. Vesi näytti tosi matalalta, mutta oli jotain turve pohjaa ja pohjaan upposi ihan kunnolla. Kokkailtiin sitten iltapalaa. Olin ottanut mukaan ainekset kaurapaistokseen, joten siitä tuli hyvä ilta herkku.

nam

 Koko illan päätäni jomotti ja oli jotenkin outo olo. Varmaan johtui siitä rinkasta. Mentiin kymmenen jälkeen telttaan nukkumaan. Hetken jouduttiin kuuntelemaan muiden kälätystä ja vessan oven narinaa, sillä meidän teltan ihan vieressä oli kaksi muuta telttaa. Onneksi lapsiperheet olivat kauempana.

Jatkuu sitten seuraavassa osassa ja kuvat  missä itse näyn on ystäväni ottamia.