Yöllä päänsärkyni voimistui lääkkeestä huolimatta. Aloin jo miettiä, että miten pääsen pois jos pitääkin lähteä lääkäriin, kipu oli niin kova. Lähdin joskus yheltä käymään vessassa, sillä naapuri teltasta joku kävi myös ja häiritsi taskulampun valolla. Joskus sen jälkeen kipu varmaan helpotti, sillä olin nukahtanut ja heräsin viideltä katsomaan kelloa, eikä sattunut päähän enään. Jatkoin onnellisesti sitten seiskaan asti nukkumista.
 |
| Ystävänikin selvisi telttayöstä |
Kokkailtiin sitten aamupalaa teltan suulla. Ilma oli viileämpi, kuin edellisenä päivänä ja sadetta oli luvattu joten piti kaivaa sadetakit rinkan pohjalta varulta valmiiksi.
 |
| kiva maisema teltalta |
Lähettiin vähän ennen yhdeksää kohti Saarijärveä, mistä saisi taas vedet täytettyä. Viime kerralta muisteltiin, että oltiin jotain hajoiltu siellä kaivon kannella. Tästä eteenpäin kummallakaan ei ollut kovin paljoa muistikuvia. Molemmat oli väsyneitä ja meillä oli silloin iso koira mukana mitä kaverini ihmetteli, että miten hän on selvinnyt kaikki jyrkät alamäet koiran kanssa alas hengissä.
Pidettiin eka pieni tauko Kirnukankaan laavulla. Lähinnä laskettiin rinkat ja juotiin vettä sillä aamupalasta ei ollut vielä kovin kauaa. Oltiin puhuttu aikasemmin, että mennään Lojukoskelle lounastaukoa pitämään. Sinne ei ollut kovin pitkä matka ja mietittiin onkohan sillon vielä edes nälkä, mutta kyllähän se nälkäkin sieltä ilmaantui.
 |
| Näköalapaikka matkalla Lojukoskelle |
 |
| Pääsykielletty |
Kun saavuttiin Lojukoskelle näytti jo aika synkältä. Paikalla oli ulkomaalaisia pakkailemassa tavaroitaan. Tässä vaiheessa Pahkajärvellä alkoi ilmeisesti jokin harjoitus, sillä alkoi kuulumaan räjähdyksiä. Ulkomaalaiset vaikuttivat aika säikähtäneiltä, mutta alkoivat onneksi sitten nauramaan. Kerettiin juuri syödä, kun alkoi satamaan. Kerättiin kamat sitten nopeasti ja laitettiin sadetakit päälle.
Ei päästy pitkällekään, kun tuli jo hirveä hiki sadetakissa, eikä vettäkään tullut niin paljoa, että sitä olisi kannattanut pitää. Vähän ennen Tervajärveä alkoi sataa sitten ihan kunnolla, joten mentiin suojaan parkkipaikalle katoksen alle. Oltiin siellä jonkun aikaa ja odoteltiin sateen loppumista ja tutkittiin karttaa, ettei enää ollut kuin ihan pieni matka jäljellä.
 |
| Sateista, mutta kaunista |
Käveltiin sieltä Talaksen ja Määkijän ohi lossille. Siellä alkoi taas satamaan ihan kunnolla. Miettiin, että odotetaanko puun alla hetki sateen loppumista vai lähetäänkö kiskomaan lossia. Todettiin, että jos ootellaan sade ei varmana lopu. Lossin kiskominen ensin vastarannalta tyhjänä meidän rannalle ja sitten me kyydissä vastarannalle oli ehkä retken rankin homma. Tuntui, ettei käsissä ollut yhtään voimia vetää sitä. Sadekin kerkesi loppua sillä aikaa. Päästiin onneksi rantaan ja siitä talsittiin muutama sata metriä sitten Lapinsalmen portille ja oltiin perillä.
Matkaa tuli yhteensä reilu 25 km. Reitti oli paikoitellen inhottavaa sorapohjaa, mutta onneksi pääsi kuitenkin aika paljon kulkemaan ihan metsässä. Mutta nyt täytyy lähteä uuden rinkan ostoon.
Kommentit
Lähetä kommentti