Marikan retkellä

Voisi tehdä tästä joka kevään jutun. Heräsin vapaapäivän aamuna ja katsoin ikkunasta ulos, että siellähän paistaa aurinko, sitähän voisi tehdä päiväretken. Katsoin, että bussi Kintulammille lähtisi viidenkymmenen minuutin päästä, joten pakkasin pikaisesti ja lähdin pysäkille. Polun päähän päästyäni oli jo aika pilvistä. Polku asfaltilta Saarijärven laavulle oli paikoiten aika märkä ja upposinkin kerran muta-sammallällyyn. Jalassa minulla oli vanhat vaelluskengät, koska niillä on parempi kävellä asfaltilla. Huono puoli niissä on se, että vasemmassa kengässä on pieni reikä ja se oli juuri se jalka mikä upposi sinne lällyyn. Onneks ei pahasti tullut vettä läpi. Päästyäni Saarijärvelle päätin pitää siinä pienen evästauon. Kalliolle missä viime vuonna istuskelin oli ilmestynyt penkki, joten siinä oli nyt vielä kivempi olla. Avasin termarin ja sitten tuli ensimmäiset vesipisarat. En kauaa siinä istuskellut sillä mielummin olen sateella metsässä puiden suojassa kun kalliorannalla.